Arjessa suomenpystykorva on usein huomattavasti rauhallisempi kuin moni rotua tuntematon odottaa. Kun koira saa riittävästi liikuntaa, tekemistä ja aikaa omistajansa kanssa, se osaa olla kotona levollinen ja seurallinen perheenjäsen.

Haukkuherkkyys kuuluu rotuun, mutta se ei tarkoita jatkuvaa metelöintiä. Äänenkäyttöön vaikuttavat paljon koiran yksilöllinen hermorakenne, suhde omistajaan, koulutus, arjen rytmi ja se, kuinka hyvin koiran tarpeista huolehditaan. Turhautunut, epävarma tai liian vähälle tekemiselle jäänyt pystykorva käyttää ääntään herkemmin.

Suomenpystykorva voi sopia myös kerrostaloon. Tärkeää on valita sopiva yksilö, opettaa yksinolo ja rauhoittuminen huolellisesti sekä rakentaa koiraan hyvä, luottavainen suhde. Pentueen reaktiivisin tai ääniherkin pentu ei yleensä ole paras valinta tiiviiseen asumiseen.

Lapsiperheessä suomenpystykorva voi olla leikkisä ja lempeä kaveri, kunhan yhteiset pelisäännöt ovat selvät. Aikuisen tehtävä on huolehtia, että lapsi kohtelee koiraa oikein ja koiralla on aina mahdollisuus vetäytyä rauhaan.

Suomenpystykorvan arki ei vaadi jatkuvaa suorittamista, mutta se vaatii läsnäoloa. Metsälenkit, hajutyöskentely, koulutus, leikki ja yhteinen liikkuminen pitävät koiran tyytyväisenä.